Yritysten jakamat osingot vs. investoinnit

Viime aikoina yrityksiä on kritisoitu siitä, että ne investointien sijaan jakavat osinkoja omistajilleen. Myös yritysjohtoa on arvosteltu tästä.

Keskustelussa on kuitenkin hyvä huomioida muutama asia.

1. Osinkojen jakaminen edellyttää taloudellisia edellytyksiä.
Jotta yritys voi jakaa osinkoa, sillä on oltava jakokelpoisia varoja (vapaa oma pääoma, joka on syntynyt nettovoitoista) sekä riittävä maksuvalmius osingon maksamiseen.

2. Lopullisen päätöksen osingonjaosta tekevät omistajat.
Yrityksen johto voi valmistella ja esittää osingonjakoa, mutta lopullinen päätös kuuluu yhtiökokoukselle eli omistajille.

3. Yritykset ovat erilaisia – samoin niiden osinkopolitiikka.
Nopeasti kasvavat startup-yritykset eivät yleensä jaa osinkoa, vaan käyttävät pääomansa kasvuun ja investointeihin.

Toisaalta on vakiintuneita yrityksiä, joita pidetään tasaisina ja luotettavina osingonmaksajina. Tällaiset yritykset ovat muun muassa institutionaalisten sijoittajien suosiossa, sillä esimerkiksi eläkevakuutusyhtiöille sekä tiede- ja kulttuurisäätiöille sijoituksista saatava kassavirta on tärkeää.

4. Päätöksiä on helppo arvioida ulkopuolelta.
Investointi- ja osinkopäätöksiin liittyvät riskit kantavat kuitenkin viime kädessä yritys ja sen omistajat.

5. Osinko on omistajalle konkreettista tuottoa sijoitetulle pääomalle.
Osingonjaosta käytävässä keskustelussa unohtuu joskus, että osinko tarjoaa omistajalle realisoituvaa tuottoa tässä ja nyt. Pitkällä aikavälillä sijoituksen kokonaistuottoon vaikuttavat lisäksi yrityksen arvonnousu tai -lasku sekä sijoitukseen liittyvät riskit.

6. Kannattavuus ja pääoman saatavuus liittyvät toisiinsa.
Kannattava, vakaa ja omistajilleen tuottoa tekevä yritys voi olla pääomamarkkinoiden näkökulmasta houkutteleva sijoituskohde. Tämä voi osaltaan helpottaa uuden oman pääoman saamista ja alentaa pääoman kustannusta.

Osingonjaon taustalla pitää joka tapauksessa olla kannattava liiketoiminta.

Tämä on erityisen tärkeää suomalaisille pk-yrityksille. Kannattava liiketoiminta on usein niiden keskeinen keino kasvattaa omaa pääomaa. Kannattavuus luo myös pohjaa kassavirralle, investoinneille ja lainansaannille.

Vaikka pk-yritykset luovat noin 44 % yrityssektorin arvonlisästä (ilman maa-, metsä- ja kalataloutta sekä rahoitus- ja vakuutustoimintaa), niiden nettovoitot ovat huomattavasti suuryrityksiä pienemmät (vuonna 2024 noin 10 % suuryritysten voitoista). Toisaalta suuryrityksiin sitoutuu huomattavasti enemmän omaa pääomaa.

Osingonjako on tärkeää myös pk-yrityksissä. Se vahvistaa yrittäjien ja omistajien taloudellista asemaa ja voi sitä kautta parantaa myös heidän mahdollisuuksiaan ottaa riskiä, sijoittaa ja kehittää yrityksiään edelleen.

Me peräänkuulutamme usein pk-yritysten kehittämistä ja kasvattamista kotimaisessa omistuksessa niiden myymisen sijaan.

Jos yrittäjän tai omistajan ainoa realistinen tapa vaurastua vuosikymmenten työstä on yrityksen myyminen, seurauksena voi olla yhä useampien suomalaisten pk-yritysten siirtyminen ulkomaiseen omistukseen.

Siksi keskustelu osingoista ei ole vain keskustelua siitä, jaetaanko rahat vai investoidaanko ne.

Se on myös keskustelua kannattavuudesta, omistajuudesta, riskistä ja siitä, miten Suomessa rakennetaan pitkäjänteisesti vahvoja yrityksiä.